…tässä satunnaisia muistikuvia maaliskuun keikoilta:

7.3. 2014 Helsinki
Olen treenikämpällä ja katselen kamoja lastauslaiturin suuntaan. Ari soittaa ja hänellä on tatti otsassa. Auto on annettu vuokraamosta tankki lähes tyhjänä ja se on hyytynyt kadulle. Paraikaa basistimme on hakemassa kanisterilla lisää polttoainetta. Tälle illalle laatimani minuuttiaikataulu heittää häränpyllyä samantien.

Tunti myöhemmin kamat ovat kyydissä ja allamme on itäväylä. Jo mainittu auto päästää taakseen sankan savuverhon, aivan kuten Batmobile tiukassa tilanteessa. Siitäs saitte, Nemesikset! Meitä ette nappaa.
Soundcheck. Nyt tatti on minun otsassa. Ei siinä mitään uutta sinänsä, vanhoja tuttuja ollaan. Esityksen pitäisi alkaa Teatteri Ilmi Ö:ssä alle tunnin päästä ja tämä homma on vielä kesken. Kiiruhdamme ja ehdin.
Puolen yön jälkeen tatti on sitten siellä missä pitääkin ja Käärmekeitto soittaa varmaankin yhden tähänastisen uransa parhaista keikoistaan Korjaamon Vintillä. Kiitoksia Tusovka.

8.3.2014 Helsinki
Akustinen keikka Viapori Winter Bluesissa voisi olla lähes antiteesi edellisen illan sähköiselle hurmokselle. Mutta riehaannumme nytkin.
Yleisö jotakuinkin syö meitä ennen esiintyvän Yonan kädestä (eikä mikään ihme, taitava on hän ja karismaattinen ) joten meidän slotti hänen jälkeensä ei ole helpoin mahdollinen. Mutta soppakellon taika kestää ja Käärmekeitto maistuu ihmisille myös Viaporissa. Ja Jääkellari on hieno paikka.

12.3. Klo 13. Lähdössä pohjoiseen
Jalmari on nyt onnellinen pakettiauton omistaja, onneksi olkoon Jalski! Auto on Renault mallia Molesteur, tuntee nimen Lester ja on nyt nyt lähdössä ensimmäiselle pitemmälle Käärmekeitto-kiekalleen.

12.3. Klo. 18. Matkalla pohjoiseen
Lähdimme Helsingistä viisi tuntia sitten ja nyt olemme Heinolassa. Selittäkää joku saatana miten se voi olla mahdollista! Okei me haettiin Jalski Mommilasta. Pysähdyttiin yhdellä kylätilalla juomaan kahvia ja turinoimaan paikallisten kanssa. Syötiin jossain. Mutta silti. Aika, avaruus, jotain outoa tapahtuu. Koko ajan.

12.3. Klo ?. Matkalla pohjoiseen
Joku hönkäisee eka kertaa ääneen ”Örovaniemellä, Örovaniemellä”, otteen Väärän rahan kappaleesta. Hokemasta muodostuu kollektiivinen mantra, joka jatkuu seuraavat neljä päivää.

13.3. Klo 01. Matkalla pohjoiseen
Tungemme kuusi ( 6 ) henkilöä kolmen ( 3 ) hengen huoneeseen. Äitini mukaan ihmiset entisaikoina nukkuivat aina niin tiivisti. Mutta entisaikoina ei ollut Mikko Majasta. Eikä Ari Keinästä. Muut onneksi ollaan viksoja sekä joustavia.

13.3.2014 Lähellä Yllästä
Tasan kello 14 taivaalta alkaa tulla hirvittävää lumensekaista moskaa ja ajokeli muuttuu hetkessä radikaalilla tavalla. Renata ajaa, luen huulilta taustapeilin kautta kuinka hän kuiskaa ”jesus maria…” aina kun mennään seuraavaan mutkaan.

13.3.2014 Ylläs
Yllättävän hyvin ihmisiä paikalla ja muutenkin Käärmekeiton ensimmäinen Lapin-keikka sujuu mojovasti. Tosin kolhin Mikon bouzoukia, anteeksi. Hei vaan SelväPyy hei hei ja nähdään taas.

?.3.2014 Jossain päin Lappia
Ikävä iskee jälleen. Onneksi luureissa vanha ystävä Jerry Lee, The Killer, jakaa tuntemuksen ja tarjoaa kannustusta ja tukea. I know that someday you´ll want me to want you…

14.3.2014 Rovaniemi
Ennen keikkaa takahuoneeseen ilmestyy nuorimies kameran kanssa ja kysyy voisiko kuvata jonkun akustisen live-esityksen samantien. Soitan soolona kappaleen nimeltä ”Kananlihalla”, joka on niin uusi, ettei se ehdi vielä seuraavalle levylle, mutta, jos Kosmos suo, sitä seuraavalle kyllä.
Myöhemmin, varsinaisella keikalla, esitämme ensimmäistä kertaa livenä kappaleen ”Vonkuu”. Lystiä on taas.

14.3.2014 Rovaniemi
Ihana tyttö, jolla on Hymy, mutta käteinen vähissä. Myyn Käärmekeiton levyn hintaan 9,80 e. Mutta ei ole ennakkotapaus tämä, turha tulla yrittämään perässä! Käteistä mukaan keikoille, niin Rättyä myy lättyä. Studiolaskut pitää maksaa ja dobronkieliä vaihtaa ja kissallakin pitää olla pöytä koreana tai muuten on Kissaliiton lakimiehet taas niskassa.

15.3.2014 Rovaniemi (ö)
Liituraitapuku on hikinen ja Lester kylmä. Onneksi pizzapaketti lämmittää sylissä. Joku aloittaa: ” Örovaniemellä, Örovaniemellä…” Pian olemme majoituspaikassa ja uni tulee sitten joskus.

15.3.2014 Kajaani
Setti alkaa olla viimeistä niittausta vaille, tunnelma katossa ja backline jotakuinkin pillunpäreinä. Dobrostyrkkari ei meinaa jaksaa, ehkä se kyykkää, ehkä ongelma on lavasähkössä, ehkä en vaan enää kuule…hei sehän on kaatunut ja tuuttaa suoraan kattoon…
Sitten Majasen bouzouki-vahvistin vaikenee ( iäksi?). Mikko kytkee soittimensa mun toiseen styrkkariin ja saamme esitettyä encorena vielä kelpo luennat Schlagerista ja Kallen vapauslaulusta.
Ja sitten olemmekin majoituspaikassa nauttimassa Rauniokaupunkiyhdistyksen tarjoamaa maukasta vegekeittoa, hyvää oli. Kiertueryhmän tsekkivahvistukset innoittuvat Rauli ”Badding” Somerjoesta ja levy pyörii repeatilla. ”Teinienkeli” soi päässä vielä maanantai-aamuna. Onneksi biisi on hyvä.

16.3.2014 Jossain Kajaanin ja Suonenjoen välillä
”Hirveesti raatoja tiellä”, joku sanoo, ”Kato taas yks. Jänis. Miks niitä on niin paljon?”
”Paljonkohan niitä on?” sanoo joku toinen.
Ilman sekunninkaan taukoa takapenkiltä kuuluu Majasen ääni:
”Niitä tulee olemaan 13 ennen Suonenjokea. Mikäli mun apurit on hoitaneet hommansa. Ja jos ei ole, niin sitten alkaa kuolemaan ihmisiä.”
Ja näin minä vietän aikaani.

21.3.2014 Roihuvuori, Hki
Vaatinee aivan epätavallisia erityistaipumuksia, jotta saa aikaiseksi niin paskan lavasoundin kuin Käärmekeitolla tänään. Ja me teimme sen, ihan itse. Ei edes miksaajaa, jota syyttää. Jos olisi ollut, niin olisi syytetty kyllä. Kaadettu kaikki sen niskaan. Mutta kun ei resurssit riitä teknikoiden palkkaamiseen pubbiduun nurkkaan.
Mutta hetkittäin homma kohoaa tälläkin kertaa arjen yläpuolelle. Tapaamme muutaman vanhan ja pari uutta ystävää. Kiitos ja anteeks.

22.3.2014 Matkalla Turkuun
Istumme Michaela Kein kanssa Lesterin etupenkillä ja suunnittelemme Käärmekeiton tulevaa videota. Ja vaikuttaa siltä, että olemme pääsemässä oikeiden asioiden äärelle. On medaljonki, joka haudataan. On avautuvia ja sulkeutuvia portteja. On Rakkaus, joka säilyy elämästä seuraavaan, on tarot-kortteja ja kissoja ja hirvittäviä salaisuuksia, joita öisin korviimme kuiskitaan. Huomaamme tarvitsevamme videoon maagiset kasvot. Lähetämme (sinänsä masentavan modernisti) tekstiviestin kauas kauas ja saamme myöntävän vastauksen. Mahtavaa Sona.

22.3.2014 Turku
Ravintolalaiva. Alkuilta. Ari ja allekirjoittanut ikkunapöydässä, josta näkymä joelle. Lähistöllä tapahtuvaan keikkaamme aikaa kaksi (2) tuntia.
Tarjoilija kääntää sanomalehden sivua. Samoin tekee eräs asiakas omassa pöydässään. Nurkassa kaksi miestä laulaa vuorotellen karaokea. Ari rykäisee taas. Mietin olenko minäkin tulossa kipeäksi.

22.3.2014 Turku
Edellisestä illasta viisastuneena lähestymme elektro-akustisuuden ongelmatiikkaa aivan uudelta, tuoreelta pohjalta ja saamme aikaan kelpo balanssin tähän erittäin piskuiseen soittotilaan. Homma toimii hienosti kun soitamme hiukan normaalia kevyemmällä tatsilla ja pienestä välikohtauksestakin huolimatta Käärmekeitolla on turkulaisten elävän musiikin ystävien kanssa hyvä ilta. Kiitos Rämö ja kaikki juttusille tulleet ja ihan kaikki muutkin. Armoa itselle ja muille.

23.3.2014 Aamuyö. Matkalla kotiin.
Ikävä taas, hei vaan hei hei. Jonakin päivänä minun on pakko kertoa.

23.3.2014 Aamuyö. Matkalla kotiin.
Kissa ei hyväksy, että meni näin myöhään. Se, että on keikka, ei ole mikään selitys. Kissaliiton asioiden tulee mennä aina kaiken muun edelle. Aina.
Tämä tulee nyt vaatimaan erikoisherkkunaksuja ja super-rapsutusta.
Aja, Renata, aja! On kiire kotiin.

Kiitos vielä kaikki järjestäjät, henkilökunnat, kanssaesiintyjät sekä erityisesti kaikki kuulijat. Lystiä oli. Jari Rättyä & Käärmekeitto kampeutuu lavalle seuraavan kerran toukokuussa ja silloin paikkana on Petroskoi.